Muistomerkin kaiverrus
Muistomerkkien kaiverruksien historia ja nykypäivä
Oheisessa kivessä on käytetty harmaata ja mustaa kiveä ja niihin nimet on kaiverrettu mustalla ja hopeisella värillä.
Jo muinaisessa Egyptissä kivikaiverrusta harrastettiin paljon muistomerkkien kaunistuksina. Siellä myös hieroglyfit ja erillaiset symbolit kertoivat omia tarinoitaan elämästä, jumalista ja eläimistä. Kreikassa ja Roomassa luotiin paljon kaiverrettuja monumentteja, tekstejä sekä erilaisia kuvastoja elämästä.
Kirkot ja luostarit alkoivat koristaa monimutkaisilla kaiverruksilla hautakiviä ja mausoleumia keskiajalla. Näissä korostui kristilliset teemat kuten enkelit ja ristit. Muistomerkeillä saatettiin myös ilmentää vainajan sosiaalista statusta Myöhemmällä ajalla alettiin arvostaa ihmisfiguurien kaivertamista marmoriin, joka heijasti aikakautensa estetiikkaa ja muutenkin koristeellisuutta.
Nykyinen hautakivi kirkon pihamaalla alkoi vasta reilu 100 vuotta sitten yleistyä, kun ylipäätään ihmisiä alettiin haudata kirkon ulkopuolelle. Vaikka erilaisia kaiverruskoneita alkoi ilmestyä markkinoille, niin käsikaiverrus säilyi vielä pitkään käytössä jopa 2000-luvulle asti. Nykyäänkin kaiverrusta tehtäessä joudutaan yhdistämään perinteisiä käsityötekniikoita moderneihin menetelmiin. Kivikaiverrus on edelleen merkittävä hautakiviliikkeiden toimintaa. Erilaiset taiteilijat sekä ja kivialan käsityöläiset ympäri maailmaa edelleen jatkavat kaiverrustyön perinteitä ja sen kehittämistä.
Eri värien kuten lehtikulta, hopea, pronssi, musta, valkoinen - käyttö mahdollistaa erilasten kivilaatujen käyttämisen ruotsalaisesta hiekkakivestä Sulkavalaiseen ja Kurun harmaasta Ylämaan vihreään. Kiven pinta voidaan myös jättää mattapintaiseksi tai tehdä kiillotetut kohokirjaimet. Vaihtoehtoja on valtavasti.
Kiven kaivertaminen on ollut ihmiskunnan kulttuurista perintöä tuhansien vuosien ajan. Useasti kaiverruksen historia heijastaakin ihmisten omia tarpeita muistamiseen, kunnioitukseen ja tarinoiden kerrontaan.
